Mitkä ovat suvaiden putkien käämitysprosessit?

May 08, 2024

Jätä viesti

Käämitysprosesseja on pääasiassa useita tyyppejä: (1) L-muotoiset sileät evät. Metalli-ohut nauha painetaan käämityskoneen L-muotoon (lyhyt sivupituus on yhtä suuri kuin eväväli ja pitkä puoli on yhtä suuri kuin eväkorkeus), ja sitten lyhyt puoli kääritään tiukasti ja puristetaan putken pinnalle rullamekanismin läpi. Tätä prosessia käytetään laajasti sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Putkien materiaalia ei ole rajoitettu, ja hiiliteräsputkia, ruostumattomasta teräksestä valmistettuja putkia, kupariputkia ja alumiiniputkia voidaan käyttää. Evät voidaan kuitenkin tehdä vain metalleista, joilla on hyvä ulottuvuus ja korkea vetolujuus, kuten kupari ja alumiini. (2) Kun metallipohjaputki on puhdistettu sulautetuilla sileillä evällä, ulkopinta suulakepuristetaan kierreuraan upotuskoneen työkalun etuosassa, syvyydellä O. l ~ 0 5 mm. Uran syvyyden ja mataluuden mukaan sitä kutsutaan "raskaan upotus" tai "kevyt upotus". Aukon nousu on evän nousu, ja paikka on suunnilleen 0. 1 mm leveämpi kuin evä. Unelikoneen keskellä oleva osa on samanlainen kuin edellä mainitussa käämitysprosessissa, jossa metallinauhaa haavoitetaan spiraalisesti putken päälle muodostaen evien. Sen evien juuret upotetaan putken pinnalla olevaan kierreuraan ja puristetaan sitten rullasuutulla työstötyökalun hännän kohdalla siten, että evät upotetaan tiukasti putken seinämään. Se voi valmistaa runsaita putkia, joissa on korkeat evät, pienet etäisyydet ja korkeat suvaitsevat kerroin. Mutta laiteprosessi on suhteellisen monimutkainen. Lisäksi Ranskassa on myös käämitysprosessi, joka kuuluu periaatteessa upotusprosessiin. Sen ominaispiirre on, että spiraaliota ei puristeta putken seinälle, vaan kierteisesti haavoitettava piikkien ulkopuolelle litteää teräsnauhaa. Teräsnauhan leveä pinta on kiinnitetty tiiviisti putken seinään, ja sen nousu on hiukan leveämpi kuin teräsnauhan leveys, mikä muodostaa raon, joka on hiukan suurempi kuin evien paksuus. Kun teräsliuska on haavoittu, se hitsataan yhdessä putken kanssa, muodostaen spiraaliravin putken pinnalle ja teräsnauhan paksuus on yhtä suuri kuin uran syvyys. Aseta sitten evä nauha muodostettua kierreuraa pitkin. Tämä prosessi näyttää monimutkaisemmalta ja sillä on alhainen tuotantotehokkuus, joten sitä ei käytetä paljon. (3) Edellä mainitussa kahdessa prosessissa, kun evä nauha haavoitetaan vaakasuoraan putkea pitkin, sisäreuna (eväjuuri) puristetaan ja puristetaan, kun taas ulkoreuna (evän pää) venytetään ja venytetään. Siksi on käytettävä materiaaleja, joilla on hyvä taipuisuus ja vetolujuus. Evien, kuten teräsnauhojen, laajentamiseksi on syntynyt ryppy- ja käämitysprosessi. Se puristaa ensin metallinauhan sisäreunan toisella puolella aallotettuihin taitoksiin ennen käämitystä, lyhentäen sisäreunaa ja kääntää sen sitten. Käämityksen jälkeen evien juuret esittelee väreilyä ja taitoksia. Pään tangentiaalinen suunta on hiukan venytetty ja ohennettu, ja tämän prosessin tuottama finatu putki on hiukan lisääntynyt kosketuspinta -ala evien ja putken välillä, samalla kun se lisää myös ilmavirran häiriöitä, mikä edistää lämmönsiirtoa. Ilmankestävyyttä lisääntyy kuitenkin juuri tämän rypistyksen vuoksi. Lisäksi evien välisen suuren etäisyyden ja siipikertoimen parantamisen vaikeuksien vuoksi tällä prosessilla on huono taloudellinen tehokkuus. (4) Muut käämitysprosessit, koska käämitysten muoto on edelleen kehittynyt, parantavat myös jatkuvasti valmistuslaitteita ja -menetelmiä.